Mikä on julkinen hankinta?

Soveltamisala

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lainsäädäntöä sovelletaan nimensä mukaisesti vain sellaisiin järjestelyihin, jotka täyttävät julkisen hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen määritelmän. Siksi on tärkeää tunnistaa hankintasopimuksen tunnusmerkistö.

Hankintasopimuksen tunnusmerkit

Hankintalain mukaan hankintasopimuksella tarkoitetaan kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai useamman hankintayksikön ja yhden tai useamman toimittajan välillä ja, jonka sisältönä on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen.

Rakennusurakkasopimuksella tarkoitetaan julkista hankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on hankintalain liitteen B mukaisen rakennustyön tai rakennusurakan toteuttaminen tai suunnittelu ja toteuttaminen yhdessä taikka hankintayksikön asettamia vaatimuksia vastaavan rakennusurakan toteuttaminen millä tahansa tavalla. Rakennusurakkasopimuksella tarkoitetaan myös rakennusten vuokrasopimuksia, mikäli vuokrattavat tilat rakennetaan hankintayksikön määritelmien ja vaatimusten mukaisesti. Hankkiminen ei välttämättä edellytä omistusoikeuden siirtoa hankintayksikölle.

Tavarahankintasopimuksella tarkoitetaan hankintasopimusta, jonka tarkoituksena on tuotteiden ostaminen, leasing, vuokraus tai osamaksulla ostaminen. Tavarahankintasopimukseen voi sisältyä osto-optioita ja se voi sisältää myös tavaroiden lisäksi kokoamis- tai asennustöitä.

Palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen.

Hankintasopimus on luonteeltaan yksityisoikeudellinen sopimus kahden erillisen oikeushenkilön välillä. Siten saman oikeushenkilön (esimerkiksi valtio tai kunta tai hankintayksikkönä toimiva osakeyhtiö) sisäisiä sopimuksia ei yleensä ole katsottava hankintasopimuksiksi, eivätkä ne siten kuulu lain kilpailuttamisvelvoitteen alaan. Jos kuitenkin hankintayksikkö kilpailuttaa hankinnan, jonka se voisi toteuttaa myös omana työnä, on mahdollista oman yksikön tarjousta kohdeltava samoin kuin muita tarjouksia.

Hankintasopimukseen kuuluu keskeisenä elementtinä sopimussuoritusten taloudellinen arvo. Unionin tuomioistuimen ratkaisussa asiassa C-399/98, La Scala (EU:C:2001:401) katsottiin, että toimittajien osallistumista tarjouskilpailuun motivoi nimenomaan mahdollisuus hankkia taloudellista etua siitä, että niiden tarjous hyväksytään. Ratkaisussa katsottiin, että hankintasopimuksesta voidaan puhua silloinkin, kun julkisyhteisö tai muu hankintayksikkö alentaa muutoin toimittajan kannettavaksi tulevien hallinnollisten tai muiden maksujen määrää toimittajan sopimussuoritusten johdosta. Myös vaihtokaupoissa voi kyseessä olla hankintasopimus. Se, että tarjouskilpailussa tiettyä palvelua tarjotaan hankintayksikölle veloituksetta, ei vielä tarkoita sitä, ettei sopimuksella olisi taloudellista arvoa.

Hankintasopimuksen määritelmä edellyttää hankintayksikön taloudellisen suorituksen ohella myös vastasuoritusta sopimuskumppanilta. Hankintasäännöillä ei siis pyritä sääntelemään kaikkia julkisten varojen käytön muotoja vaan ainoastaan sellaista käyttöä, joka on tarkoitettu vastikkeelliseen rakennusurakoiden, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen hankintasopimuksella. Hankkimisen käsite on ymmärrettävä laajasti hyötyjen saamisena kyseisistä rakennusurakoista, tavaroista tai palveluista, jolloin hankkiminen ei välttämättä edellytä omistusoikeuden siirtoa hankintayksiköille.

Edellä kuvattu vastasuoritus on käsillä ensinnäkin silloin, kun hankintayksikön sopimuskumppani luovuttaa tavaran, suorittaa palvelun tai toteuttaa rakennustyön sopimuksen mukaisesti hankintayksikölle. Unionin tuomioistuimen ratkaisussa asiassa C-451/08, Helmut Müller (EU:C:2010:168), katsottiin, että hankintasopimukseen liittyy myös välitön taloudellinen intressi hankintayksikölle. Tällainen intressi on kyseessä muun muassa silloin, kun hankintayksikön on tarkoitus tulla rakennettavan kohteen omistajaksi tai jos hankintayksikkö saa taloudellisia etuja rakennettavan kohteen tulevasta käytöstä tai luovutuksesta. Välitöntä taloudellista intressiä voivat osoittaa myös hankintayksikön hankinnan kohteelle asettamat lukuisat tai yksityiskohtaiset vaatimukset ja muut ehdot, jolla hankintayksikkö käyttää vaikutusvaltaa hankinnan toteuttamisessa.

Hankintasopimuksen tulisi määritelmän mukaan olla myös kirjallinen. Etenkin suuremmissa hankinnoissa erillisen kirjallisen hankintasopimuksen vaatimus on luonnollinen ja vastaa käytännön menettelytapoja. Tarjouspyynnöstä ja tarjouksesta erillisen kirjallisen sopimuksen vaatimus liittyy myös tehokkaiden oikeusturvakeinojen käyttöön, sillä se mahdollistaa hankintapäätökseen kohdistuvat seuraamukset. Hankintasopimus ei lain mukaan synny vielä hankintapäätöksen antamisella tiedoksi vaan edellyttää kirjallista sopimusta.

Lupajärjestelyt eivät kuulu soveltamisalaan

Hankintasopimuksen tunnusmerkkeihin kuuluu sopimukseen perustuva täytäntöönpanokelpoisuus tuomioistuimessa. Näin ollen esimerkiksi lupien myöntäminen tai lainsäädäntöön perustuvat velvoitteet jäävät hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle.

Käyttöoikeussopimukset on kuitenkin kilpailutettava hankintalain mukaisesti. Toisin kuin toimiluvissa, käyttöoikeussopimuksissa määrätään keskinäisesti sitovista velvoitteista, joiden mukaan kyseisten urakoiden ja palvelujen toteuttamiseen sovelletaan erityisiä hankintayksikön määrittelemiä vaatimuksia, jotka ovat oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia. Vastaava piirre liittyy myös hankintasopimuksiin.

Valinnanvapausjärjestelmät ja julkiset tuet (avustukset) eivät ole hankintasopimuksia

Jos kaikilla tietyt edellytykset täyttävillä toimijoilla on oikeus harjoittaa tiettyä toimintaa, ei kyseessä ole tällöin hankinta, vaan lupajärjestelmä. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaan valinnanvapauteen perustuvat järjestelmät ja palvelusetelijärjestelmät. Näissä tilanteissa hankintayksikkö ei itse käytä valtaa tarjoajien valinnassa muutoin kuin asettamalla vähimmäisvaatimuksia valittavien toimittajien piiriin pääsemiseksi. Lopullisen valinnan toimittajien kesken tekee tällöin asiakas.

Jos hankintayksikkö sen sijaan asettaa runsaasti itse lainsäädäntöön perustumattomia yksityiskohtaisia vaatimuksia toimittajille, on järjestely lähempänä hankintasopimusta. Asiakkaita voivat tässä yhteydessä olla luonnollisten henkilöiden ohella myös oikeushenkilöt. Esimerkiksi yritys voi valita itse itselleen tietyn yritysten kehittämispalveluja koskevan palveluntarjoajan.

Pelkkä tietyn toiminnan rahoittaminen, esimerkiksi avustuksilla, ei yleensä kuulu julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisalaan, vaikka siihen liittyisi velvollisuus palauttaa saadut määrät, jollei niitä käytetä aiottuihin tarkoituksiin. Tällaiset tuki- tai avustusjärjestelyt eivät ole hankintalain edellyttämällä tavalla vastavuoroisia eivätkä ne myöskään perustu sopimuksiin, vaan useimmiten hallintopäätöksiin (tukipäätös).


Yleiset hankintalainsäädännön soveltamisalan rajaukset

Vaikka kyseessä olisi julkisen hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen tunnusmerkistön täyttävä järjestely, jonka ennakoitu arvo ylittää hankintalainsäädännön kynnysarvot, voi joissain…

Sidosyksikköhankinnat

Hankintayksikön ei tarvitse kilpailuttaa hankintojaan lainsäädännön mukaisesti, mikäli se tekee hankinnan hankintalaissa tarkoitetusta sidosyksiköltään, vaikka sopimus täyttäisikin hankintalain…

Horisontaalinen yhteistyö

Hankintalakia ei sovelleta tietyin edellytyksin tehtyihin hankintayksiköiden välisiin yhteistyö- tai yhteistoimintasopimuksiin. Tällöin puhutaan ns. hankintayksiköiden horisontaalisesta yhteistyöstä…
Palvelusähköposti
hankintaneuvonta

Julkisten hankintojen menettely- ja hankintalain soveltamiskysymykset

Palvelemme hankintayksiköitä julkisiin hankintoihin liittyvissä asioissa. Suosittelemme käyttämään ensisijaisesti palvelusähköpostiamme.

hankinnat@kuntaliitto.fi

hankinnat